Päättäjien silmissä tarvitaan uusia ja isoja terveysasemia. Asukkaat arvostavat aurattuja teitä ja kylällä sijaitsevaa päivähoitoa. Hyvän arjen edistämiseksi tarvitaan tietoa kuntalaisilta itseltään, mutta heidän osallistamisensa ei ole helppoa.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hyvinvointikoordinaattori Nina Peränen korostaa avointa ja uudenlaista ajattelutapaa tarkasteltaessa kuntalaisten hyvää arkea. Peränen kohtaa useita erilaisia käsityksiä hyvinvoinnista, sillä hänen toimenkuvaansa kuuluu kuntien hyvinvointityön tukeminen, kokemusasiantuntijoiden koordinointi sekä kunnan valmistelijoiden tukeminen hyvinvoinnin osa-alueella.

-Hyvinvoinnin tila on subjektiivinen kokemus, sillä pitkäaikaissairautta poteva henkilö voi kokea voivansa hyvin sairaudesta huolimatta, muistuttaa Peränen. Asukkaan terveydentila ei välttämättä näytä hyvältä paperilla, mutta se ei kerro paljoakaan tämän henkilökohtaisesti koetusta terveydestä.

Peränen kertoo olleensa seuraamassa Maria Korhosen luentoa, jossa neliraajahalvaantunut ja puhekykynsä menettänyt Korhonen totesi elävänsä hyvää elämää ja olevansa täysin terve. Koska hyvinvointi ei ole selkeä ja yksiselitteinen käsite, kuntien tulee itse määrittää, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja mitä ne ovat valmiita tekemään sen toteuttamiseksi. Kunnissa tulee tiedostaa, mitä hyvinvoinnin eteen on tähän mennessä tehty ja mitä mahdollisia voimavaroja kuntalaisissa itsessään on.

Hyvinvointikertomus: pakko vai mahdollisuus?

Hyvinvointikertomus on lakisääteinen asiakirja, jossa kunnat pääsevät pohtimaan, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja miten ne pyrkivät sitä edistämään. Kertomus laaditaan yhdessä kaikkien hallinnonalojen kanssa, mikä Peräsen mukaan on hetki, jolloin kaikki hallinnonalat puhuvat ensimmäistä kertaa samasta asiasta – hyvinvoinnista. Toiminnan tarkoituksena on saada termit yhtenäisiksi, sillä eri toimialat tarkastelevat hyvinvointia omasta näkökulmastaan.

Vaaditaan uudenlaista ajattelua, sillä kuntien pitää hakea indikaattoritietoa ja selvittää, mitä kyseiset tilastot kertovat juuri oman kunnan tilasta. Peränen toteaa, että jos tarkasteltu indikaattori olisi verenpainetaudin laaja diagnosointi, tieto ei välttämättä kertoisi stressaantuneista asukkaista. Todellisuudessa indikaattori kertoisi päättäjille siitä, että kunnassa on pätevä lääkäri, joka toteuttaa Käypä hoito -suositusta ja aloittaa lääkitykset jo varhaisessa vaiheessa.

Kunnat ovat saaneet velvoitteen laatia hyvinvointikertomuksen hyvinvointilain myötä, ja Peräsen mukaan tämä aiheuttaa asenteellista suhtautumista pakonomaiseen tekemiseen. Kaiken voi aina kääntää kuitenkin hyväksi.

-Parhaimmillaan hyvinvointikertomus kasaa yhteen kunnan tekemän hyvän työn ja kokoaa asukkaiden hyvinvoinnin tilan, kertoo Peränen. Esimerkiksi Jyväskylässä se on loistava asiakirja kertoa muille hallinnonaloille ja henkilöstölle, mitä muilla toimialoilla tapahtuu.

Hiljaiset kuntalaiset

Hyvinvointikertomusta laadittaessa on tärkeää muistaa myös ne, joiden hyvinvointia ollaan tarkastelemassa. Itse kuntalaisten ääni ja osallisuus eivät saa unohtua kertomusta tehdessä, sillä heidän kauttaan suunnitteluun saadaan mukaan hyvän arjen näkökulma.

Tietoa on pyritty keräämään erilaisten toimien avulla, kuten jalkautumalla asuinalueille ja menemällä mukaan leipäjonoihin. Peränen on itse ollut jakamassa keittoa ja kuuntelemassa ihmisiä viime syksynä Meijän polku -edistämisliikkeen mukana Huhtasuolla, mutta kuntalaisten osallistaminen ei ole helppoa – vain kaikista aktiivisimmat ottavat osaa, kun tarjotaan mahdollisuutta vaikuttaa. Peräsen mukaan paikalla ovat usein ne, jotka ovat jo viiden eri yhdistyksen jäseniä tai tekevät vapaaehtoistyötä kunnassa. Haasteena on saada paikalle hiljaiset asukkaat, joilla on arjessaan ongelmia ja joita olisi tärkeää kuulla hyvinvoinnin edistämiseksi.

Teksti: Sini Eerola

Kuva: Kuntaliitto

Jaa tämä:

Sulje haku